Pykälät töissä

“Pykälät töissä” sarjassa Jouni pohtii ajankohtaisia työoikeusaiheita. Tervetuloa seuraamaan kirjoituksia!

Pykalat Toissa / 20.11.2019

25.11.2019 Sovellettavan työehtosopimuksen valitseminen – halpamaista shoppailua vai normaalia työmarkkinakäytäntöä?

Työehtosopimukset vaikuttavat monella tavalla työsuhteiden ehtoihin. Työehtosopimuksen ehtojen muuttamisella voi olla huomattava merkitys niin yritykselle kuin työntekijöille, mutta siirtyminen yhdestä työehtosopimuksesta toiseen voi mullistaa koko toimintaympäristön. Ammattiliittojen tuomitessa työehtosopimuksen muuttamisen alhaiseksi shoppailuksi työnantajat katsovat toimivansa sovitun työmarkkinajärjestelmän puitteissa. Onko työehtosopimuksen vaihtaminen vain muutamaa toimialaa koskeva kummallisuus vai pitäisikö kaikkien yritysten tarkastella tilannettaan kriittisesti?

 

Tätä kirjoittaessa Posti ja logistiikka-alan unioni PAU on aloittanut laajat lakkotoimet, jotka voivat jatkua jopa neljä viikkoa. Samanaikaisesti Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on palaamassa neuvottelupöytään Turun kaupungin omistaman ruoka- ja kiinteistöpalveluyritys Arkean kanssa. Näitä ensisilmäyksellä toisistaan täysin irrallaan olevia työmarkkinakiistoja yhdistää yksi piirre. Neuvotteluissa ei kivenä kengässä ole oikeastaan mikään osapuolten välisten työehtosopimusten ehto, vaan työnantajan ilmoitus siirtää toimintoja kokonaan toisen työehtosopimuksen piiriin. Hetkinen, miten tällainen oikein on mahdollista? Eikö Suomessa pitäisi voida luottaa, että työnantaja ei yksipuolisesti voi muuttaa sovittuja ehtoja näin dramaattisesti?

Työntekijöiden kollektiivinen edunvalvonta on perinteisesti voinut perustua joko yhtiötasolla tapahtuvaan vaikuttamiseen tai laajempiin, koko toimialaa koskeviin neuvotteluihin ammattiliiton ja työnantajien järjestön välillä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa lähtökohtana on ollut työpaikkakohtainen sopiminen, jossa ”liiton mies” neuvottelee työehdoista työnantajan kanssa nojautuen työnantajan palveluksessa olevien järjestäytyneiden työntekijöiden tuottamaan joukkovoimaan. Suomessa työehtosopimukset ovat puolestaan perinteisesti olleet työmarkkinajärjestöjen välinen taistelukenttä. Neuvotteluja ei niinkään ole käyty työpaikkakohtaisesti, vaan pöytään ovat istuneet ammattiliitot ja valtakunnalliset työnantajajärjestöt ja työsuhteiden ehdoista on sovittu koko toimialalle samalla kerralla. Vanhaan TUPO-aikaan ei neuvoteltu edes toimialoittain, vaan sama sopimus määritti vähintäänkin palkankorotukset kerralla koko valtakuntaan.

Suomen toimialakohtaisessa järjestelmässä työehtosopimuksen valinnassa on noudatettu niin sanottua teollisuuslinjaperiaatetta eli sovellettava työehtosopimus määräytyy työnantajan toimialan perusteella. Siten työnantaja soveltaa samaa työehtosopimusta lähtökohtaisesti kaikkiin työntekijöihinsä riippumatta siitä, tekevätkö kaikki työntekijät juuri kyseiselle toimialalle ominaista työtä. Paperitehtaan palkkalaskennassa työsuhteen ehdot määräytyvät paperiteollisuuden toimihenkilöiden TES:n perusteella ja vaikka työ olisi tarkalleen samaa kuin viereisen voimalaitoksen palkanlaskijalla, jälkimmäisen työsuhteen ehdot voivat olla aivan muuta, koska työnantajat soveltavat eri työehtosopimuksia. Ylimmäksi tavoitteeksi on valittu työehtojen samanlaisuus saman alan sisällä, vaikka se joidenkin töiden osalta johtaisikin saman työn tekemiseen erilaisilla ehdoilla. Viimeisenä lukkona minimityöehtojen vakioinnissa alakohtaisesti on ollut työehtosopimusten yleissitovuus, jolla myös järjestäytymättömät työntekijät on sidottu samoihin alakohtaisiin työehtosopimuksiin.

Järjestelmä toimii hyvin ja sujuvasti niin kauan kuin toimialat ja siten työehtosopimusten soveltamisalat ovat kohtalaisen yksiselitteisiä. Malmikaivoksen tai konepajan toimiala on helppo määritellä eikä tarjolla silloin ole kovin montaa työehtosopimusta valittavaksi. Toimikentän pirstoutuminen ja uusien toimialojen syntyminen on kuitenkin tehnyt asiasta mutkikkaampaa. Onko mobiilipelin grafiikoiden suunnittelija ohjelmoija vai kuvittaja? Onko oikein, että työsuhteen ehdot voivat olla erilaiset riippuen siitä, onko teollisuuskiinteistön siivoaja tehdasta pyörittävän yrityksen palkkalistoilla vai ostetaanko palvelu siihen erikoistuneelta yritykseltä?

Työehtosopimusten valintakysymykset nousevat esille erityisesti toimialojen murroskohdissa sekä tukitoimintojen eriytyessä itsenäiseksi toiminnaksi. Jos johonkin toimintaan syntyy siihen erikoistuneita yrityksiä ja työntekijät siirtyvät teollisuusyrityksen palkkalistoilta uuteen yritykseen, joka myy palvelujaan työntekijöiden vanhalle työnantajalle, on luonnollista, että uusien toimijoiden työntekijöillä voi myös olla halu järjestäytyä ja päättää itse omista työehdoistaan. Erikoistuvat yritykset edellyttävät myös työehtosopimusten erikoistuvan ja vastaavan juuri kyseisen toimialan tarpeisiin. Näin syntyy tarvetta uusille toimialakohtaisille työehtosopimuksille.

Toimintojen siirtäminen työehtosopimuksesta toiseen ei kuitenkaan ole mikään tuosta noin vain toteutettava järjestely. Työntekijöiden asema on turvattu lainsäädännössä ensinnäkin sillä, että työehtosopimusta ei voi vaihtaa kesken sopimuskauden. Työehtosopimuksen vaihtaminen voi tapahtua ainoastaan nykyisen työehtosopimuksen päättyessä. Työehtosopimuksen päättyessähän työehtosopimus joka tapauksessa korvataan toisella, vaikka tyypillisemmin toiminnassa siirrytään vain noudattamaan uutta saman toimialan sisällä neuvoteltua työehtosopimusta. Mutta samoilla askelmerkeillä voidaan päättyneen työehtosopimuksen sijaan ottaa käyttöön myös kokonaan toisten osapuolten välillä neuvoteltu työehtosopimus, jos vain edellytykset toisen työehtosopimuksen soveltamiselle ovat käsillä. Vaihtomahdollisuuden liittyminen työehtosopimuskauden päätökseen selittääkin sitä, että asia nousee vain ajoittain keskusteluun ja nyt, lukuisten työehtosopimusten ollessa päättymässä syksyn ja tulevan kevään aikana, on jälleen ollut luonteva hetki tilanteen tarkasteluun.

Teollisuuslinjaperiaate antaa työnantajalle mahdollisuuden vaikuttaa sovellettavan työehtosopimuksen valintaan, ja tietyissä tilanteissa työnantaja voi jopa käytännössä valita sovellettavan työehtosopimuksen. Kyse ei kuitenkaan ole vapaasta valinnasta eikä työantaja voi tuosta noin vain päättää noudattavansa mitä hyvänsä mukavalta vaikuttavaa työehtosopimusta. Jatkossakaan ei siis tarvitse pelätä, että konttorityön työehdot määräytyisivät tulevaisuudessa vaikkapa tilapäisten teatterimuusikoiden työehtosopimuksen perusteella.

Käytännössä sovellettavan työehtosopimuksen valinnassa on huomioitava, onko toimialalla yleissitovaa työehtosopimusta ja onko työnantaja jonkin työnantajajärjestön jäsen. Tässäkin suhteessa järjestäytymättömillä työnantajilla on vähemmän valinnanvaraa, ja voidakseen vaikuttaa asemaansa työnantajan tulee liittyä sopivan työnantajajärjestön jäseneksi.

Jos työnantaja toimii alalla, jota ei koske mikään yleissitova työehtosopimus, ja työnantaja ei itse ole minkään työnantajajärjestön jäsen, ollaan suomalaisittain jopa verrattain poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa työnantajalla ei ole velvollisuutta minkään työehtosopimuksen noudattamiseen. Toki työnantajayhtiö voi tuolloinkin solmia oman yhtiökohtaisen työehtosopimuksen työntekijöitä edustavan ammattiliiton kanssa.

Jos työnantajajärjestöön kuulumaton työnantaja puolestaan toimii alalla, johon soveltuu jokin yleissitova työehtosopimus, työnantajalla ei juuri jää valinnanvaraa, vaan työnantajayhtiö on velvollinen noudattamaan yleissitovaa työehtosopimusta. Järjestäytymätön työnantaja voi sivuuttaa yleissitovan työehtosopimuksen ainoastaan solmimalla yhtiökohtaisen työehtosopimuksen. Tällaisen sopimuksen vastapuoleksi ei kuitenkaan riitä työntekijöiden paikallinen edustusto, vaan yhtiön tulee neuvotella sopimus työntekijöiden valtakunnallisen yhdistyksen kanssa. Kun harvat yhtiökohtaiset työehtosopimukset jätetään huomioimatta, järjestäytymättömällä työnantajalla ei siis juuri ole mahdollisuuksia valita soveltamaansa työehtosopimusta, vaan kyseeseen tulee joko yleissitova työehtosopimus tai sen puuttuessa ei sopimusta ollenkaan.

Näissä ammattiliittojen ”työehtosopimusshoppailuksi” nimittämissä tapauksissa onkin kyse ollut järjestäytyneistä työnantajista, jotka ovat pystyneet vaikuttamaan työehtosopimuksen valintaan työnantajajärjestön jäsenyyden kautta. Kun yhtiö on jonkin työnantajajärjestön jäsen, yhtiön tulee soveltaa henkilöstöönsä tämän järjestön solmimaa työehtosopimusta. Järjestön neuvottelemaa työehtosopimusta tulee noudattaa, vaikka toimialalla olisi olemassa myös yleissitova työehtosopimus, kunhan toisenkin työehtosopimuksen toisena sopijapuolena on ollut valtakunnallinen ammattiliitto. Järjestelyn toimivuuden takeena on oletus, että työnantajajärjestö hyväksyy jäsenikseen ainoastaan yrityksiä, jotka toimivat oikealla toimialalla.

Joskus koko yritys siirtyy yhdestä työnantajajärjestöstä toiseen ja ottaa käyttöön uuden järjestön neuvottelemat työehtosopimukset. Näin tapahtui esimerkiksi Arkean tapauksessa, kun yhtiö liittyi Matkailu- ja Ravintolapalvelu MaRa:n jäseneksi, ja ottaa tämän myötä käyttöön MaRa:n neuvotteleman työehtosopimuksen aiemmin soveltamansa kuntasektorin työnantajia edustavan Avaintyönantajat ry:n neuvotteleman työehtosopimuksen sijasta.

Melkein tyypillisempää kuitenkin on, että uuden työehtosopimuksen piiriin haetaan vain tietty osa toiminnasta. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi eriyttämällä tietty toiminto omaksi yhtiökseen, joka sitten hakeutuu oman toimintansa kannalta tarkoituksenmukaisimman työnantajajärjestön jäseneksi. Esimerkiksi Posti ei muodollisesti ole vaihtanut soveltamaansa työehtosopimusta, mutta PAU:n ja Postin välisen riidan keskiössä olevat työntekijät on siirretty liikkeenluovutuksella erilliseen Posti Palvelut Oy:hyn. Tämä puolestaan hakeutui Medialiitto ry:n jäseneksi, jonka johdosta sen toimintaan soveltuu kaikkien sääntöjen mukaisesti Medialiiton ja Teollisuusliiton neuvottelema työehtosopimus.

Jos lukuisten työehtosopimusten kentästä siis löytyy työehtosopimus, joka voisi sopia johonkin toimintaan paremmin kuin yhtiössä pääsääntöisesti noudatettava työehtosopimus, muutos on mahdollinen. Useimmiten tämä kuitenkin edellyttää, että toiminta eriytetään omaan yhtiöönsä, kaikkine siitä aiheutuvine hallinnollisine vaivoineen. Lisäksi mahdollisuus tulee vain kerran parissa vuodessa, työehtosopimusten taitekohdissa.

 

Kirjoittaja:

Jouni Kautto
Specialist Partner

 

Takaisin “Pykälät Töissä” -sarjan etusivulle.

Haluatko saada tuoreet artikkelit suoraan sähköpostiisi? Lähetä meille sähköpostisoitteesi, niin lisäämme sinut jakelulistalle:

Tuurna